Elin 2000-luvun taitteessa suorastaan huumaavaa aikaa omassa ajatusmaailmassani. Olin vuosikymmentä aikaisemmin ajautunut kriisiin elämäni ja tulevaisuudensuunnitelmieni kanssa, olin tyytymätön itseeni ja elämään. Koulunkäynti ja opiskelu eivät olleet koskaan koulu- tai edes opettajankoulutusaikana kiinnostaneet sisällöllisesti. Vain se kiinnosti, että sai hommat hoidettua ja pääsi taas eteenpäin, jonnekin ja taas eteenpäin jonnekin, ja taas… Sitten olikin vakituinen työ ja paikalleen asettuminen, jämähtäminen, jota ei jaksanut kestää.
Jämähtämisen kriisistä toipuakseni toimin luonteeni mukaisesti. Etsin haasteen ja aloin suorittaa. Haastoin itseni tekemään asiaa, jota siihen asti olin vieroksunut, nimittäin opintoja. Jatkoin ensin luokanopettajan tutkintoni alemmaksi ja heti perään ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi.
Opiskelin työn ohessa ja sen takia minun oli etsittävä opintosuoritukseni avoimen yliopiston iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuneesta kurssitarjonnasta. Sillä tavoin ajauduin käytännöllisen filosofian peruskurssille. Filosofiasta minulla ei ollut mitään käsitystä sitä ennen. Olin kyllä monesti ihmetellyt isäni kirjahyllyssä ollutta kirjaa Pessimistin elämänviisaus ja lukenut sen selkämyksestä kirjoittajan nimen Arthur Schopenhauer. En kuitenkaan lukemisen ahmintavaiheessakaan avannut tuota kirjaa.
Se oli rakkautta ensi kuulemalla. Minusta ja filosofiasta tuli erottamattomat yli vuosikymmenen ajaksi enkä voi sanoa, ettei tuo sydämeni vienyt hurmuri, herra Filosofia olisi vieläkin hyvin läheinen ystäväni. Suhteemme intensiteettiä kuvaa hyvin, että kiihkeimmän lempemme aikaan JTS osti minulle lääkäreiden vastaanotoillaan käyttämän ajanvarauskirjan ja liitti lahjaan kainon toiveen muutamasta varauksesta hänelle itselleen.
Filosofian luennoilla tulivat tutuiksi ontologian, etiikan ja yhteiskuntafilosofian, epistemologian ja logiikan peruskäsitteet ja niiden ympärillä elänyt ja elävä ajattelu. Demokritos, Sokrates, Platon, Aristoteles, Augustinus, Occamilainen, Akvinolainen, Bacon, Spinoza, Leibniz, Locke, Pascal, Hegel,… ja Hegeliä kovasti halveksinut Schopenhauerkin sieltä lopulta tuli vastaan.
Olin todellakin kuin vastarakastunut, ja opintojen suorittaminen sujui kuin leikki. Hurmaannuin kerta kaikkiaan niin antiikin ajatuksista kuin keskiajan skolastikoista ja modernin ajan virtauksista, jopa postmodernista Foucaulteineen, Derridoineen ja Rortyineen. En pitkästynyt yhdelläkään luennolla ja pänttäsin tentteihin niin, että vain nappitulos kelpasi.
Perus- ja aineopintojen jälkeen en kestänyt ajatusta elämästä ilman herra Filosofiaa ja niin päädyin syventävien opintojen seminaariin ja väitöskirjan tekoon.
Rakkaus roihuaa italialaisen sosiologin, Francesco Alberonin mukaan yleensä korkeintaan kaksi vuotta. Minä roihusin herra Filosofialle useita vuosia enkä nähnyt hänessä juuri mitään moitittavaa. Väitöstilaisuuden jälkeen kylläkin hävitin kaikki muistiinpanoni ja keskeneräiset tiedostot niin suurella vimmalla, että yksi valmis artikkelikin tuli siinä samalla deletoitua. Hävitysvimma ei kuitenkaan johtunut herra Filosofiasta, vaan kyllästymisestä toiseen herraan, herra Max Scheleriin, jonka tekstejä olin tutkinut.
Tosiasiassa olin jo tuossa vaiheessa jonkin verran epäilevällä kannalla myös herra Filosofian suhteen. Osittain sekin oli Max Schelerin syytä. Luin hänen ihastuttavia tekstejään, joita hän ehti 54-vuotisen elämänsä aikana kirjoittaa yli 7000 sivua. Samalla kävin läpi hänen skandaalinkäryistä elämänkertaansa. Minusta alkoi tuntua, että Schelerin tekstien ja elämäntavan välillä vallitsi liian suuri ristiriita.
Tekstiä on helppo tehdä. Istahdat koneen ääreen, annat ajatuksen lentää ja kirjoitat. Voit kohota vaikka millaisiin sfääreihin, ohjata ja opastaa, jaella viisauksia ja elämänohjeita suvereenisti. Näin on varsinkin, jos olet kaukana niistä, jotka lukevat tekstejäsi.
Olen tullut siihen tulokseen, että filosofia ja filosofointi ovat hauskaa ajankulua. Hyvä teksti ja intensiivinen keskustelu irrottavat arjesta paremmin kuin maineikkain dekkari tai rakkausromaani. On kiehtovaa liikkua ajatuksen poluilla ilman mitään rajoituksia ja testailla vähäisellä logiikallaan kunkin ajatusrakennelman kestävyyttä.
Elävä elämä on kuitenkin kiehtovampaa. Sen takia yritän itsekin näillä sivuilla jakaa eletyn elämän kokemuksia ja tapauksia. Jos niissä ei näy rakkautta viisauteen, siis filosofiaa, ei sitä oikeasti ole olemassakaan.