Täydellinen päivä? Kierros Prahan vanhassa keskustassa, Kaarlen silta, vahakabinetti ja Comenius, Petrinin kukkula? Päivän vaellus Eilatin vuoristossa, eväät Akabanlahtea katsellen, pulahdus lämpimään meriveteen ja meriahventa päivälliseksi? Rooma, ikuinen kaupunki ja Vatikaanin taideaarteet, espresso macchiato kiireesti ,seisoen, ja seuraavaan kohteeseen? Soutelua Saimaalla, uinti Pääsaaren ympäri pari kertaa, muurinpohjalettujen paistamista ja illaksi oopperaan? Voisi ollakin, mutta tänään se on tänään.
Aamulla ennen seitsemää auton rattiin ja valoisassa kesäaamussa mummohommiin. Liikennettä vähänlaisesti loma-Suomen aamussa, mukavaa ajella kaikessa rauhassa.
Perille päästyä kaksi reipasta kypäräpäätä vastassa. Käy ilmi, että äiti on lähettänyt nämä vähän liiankin energiset aamuvirkut pyörälenkille tasoittumaan. Sisällä syliin hyppää simpanssityylillä yksi ilopilleri. Neljäs nukkuu vielä.
Aamu sujuu liikunnallisissa merkeissä. Ihmeekseni ilmenee, että on olemassa leikki, jota en tunne. Lapset ovat innoissaan voidessaan opettaa talonmiesleikin mummolle.
Päivittäisen lukutuokion pidämme aurinkoisen sään kunniaksi ulkona terassin rappusilla. On ilo huomata, että lapset jaksavat keskittyä kuuntelemaan tietotekstiäkin, jota tällä kertaa heidän toivomuksestaan luen heille. Tai oikeastaan yhden toivomuksesta, sillä jokaisen toive toteutetaan vuorollaan, vältytään kinastelulta.
Mummorupeama päättyy jo aamupäivän puolella, ja kotihommiin jää monta aurinkoista tuntia. Käyn hankkimassa kukkapenkin reunakasveiksi kymmenen miljoonakelloa, jotka yllätyksekseni maksavat vain euron kappale. Ihan kunnollisia taimia kuitenkin. Pari isoa petuniaa sekä lila ja valkoinen pelargonia huutelevat suuntaani puutarhakaupan hyllystä ja suorastaan vaativat päästä mukaan. Ja pääseväthän ne.
JTS:n kanssa juomme päiväkahvit tavan mukaan ystävällisen ja kodikkaan hiljaisuuden vallitessa ja siirrymme ulos nauttimaan kesästä. Todellakin, aurinko paistaa ja lämmintäkin melkein 20 astetta. Sää, johon ei enää uskonut, onkin nyt totta. Unkarinsyreenin tuoksuun sekoittuu jo pionin vahva aromi, unikot ovat avanneet ensimmäiset tulipunaiset kukkansa ja mustilanhortensian kukkanuput erottuvat valkoisina vihreää vasten. JTS leikkaa ruohon ja jättää valkoapilaa, maahumalaa ja belliksiä sinne tänne kukkimaan.
Kokoan istutusvälineet kukkapenkin viereen. Kiittelen Kekkilän kanoja, jotka ovat osanneet kakkia siistiä teholantaa istutusten juurille laitettavaksi. Peittelen lannoitteet huolella, sillä ne alkavat heti purkista päästyään kilpailla hajuylivallasta pionin ja syreenien kanssa. Siinä uusia taimia istutellessa ihastelen entisiä ja nypin vesiheinän alkuja niiden juurilta. Aurinko lämmittää selkää ja saa kukkapenkin kasvit ja taustan havut hehkumaan. Niin monta erisävyistä vihreää, punaista, keltaista, valkoista, pinkkiä.
Juuri tässä kohtaa, kasvien värejä katsellessa ja multaa taimien juurille painellessa tajuan sen: tämä päivä on täydellinen. Ei tee mieli mihinkään. Minulle sopisi hyvin, että taivaassa olisi tällaista.