JTS:n kanssa olemme viime vuosina kuitanneet monta aktiivisuutta vaativaa asiaa toteamalla ”sitten eläkkeellä”. Työviikoista selviäminen on riittänyt väsyttämään niin perusteellisesti, että vapaa-aikoina ei ole juuri tulosta syntynyt kodin kohentamista vaativissa paikoissa. Pari viikkoa sitten toteutin yhden näistä jonossa olevista ”sitten eläkkeellä”-asioista. Vaihdoin olohuoneen matot.
Meillä oli kymmenisen vuotta villaiset nukkamatot, joista irtosi valtavasti tekstiilipölyä. Osittain olin itse syypää ongelmaan, sillä käytin mattoja usein ulkona, ravistelin ja tamppasin oikein olan takaa ja hyvinä lumitalvina annoin lumikäsittelyjä mattopiiskan ja harjan avulla. Nuo toimenpiteethän mattoasiantuntijat ehdottomasti kieltävät, koska ne lisäävät materiaalien haurastumista ja pölyn irtoamista. Sain mattokaupassa kuunnella oikein perusteellisen luennon mattojen huoltamisesta. Siinä olisi äiti-Riitta pyöritellyt päätään ja epäillyt, ettei tuolla pelillä tule siistiä.
Ostimme siis sileäpintaiset, pölyämättömät matot. Pölyn lisäksi mattojen vaihtoon oli toinenkin syy. Hankimme jo muutama vuosi sitten sohvakaluston, jonka värit huonekaluliikkeessä näyttivät oikein sopivilta, mutta kotiin tuotuina ne riitelivät mattojen värimaailman kanssa häiritsevästi. Vähitellen silmä tottui näkymiin, mutta ajatuksena oli vaihtaa matot heti, kun aikaa uusien etsimiseen olisi riittävästi.
Uudet matot sopivat sohvakaluston kanssa ihan mukavasti. Nyt syntyi vain uusi ongelma, verhot. Aavistuksen ruskeanvihreän sävyiset verhot näyttivät kerta kaikkiaan järkyttäviltä, kun lattialle levitettiin harmaan ja valkoisen sävyiset matot.
Eihän siinä muu auttanut, kuin marssia verhokauppaan. Tänään ripustin uudet, luonnonvalkoiset verhot olohuoneen ikkunoihin. Ajattelin, että valkoinen on varma valinta eikä riitele minkään muun värin kanssa.
Kun katselin näkymää ikkunoiden suuntaan, olin aika tyytyväinen. Mutta sitten, kun lisäsin näkökenttään seinän, alkoi ärsyttää. Tuo tapetin väri…, siinä on aavistus ruskeaa. Mainitsin JTS:lle asiasta. Hänelle tulikin mieleen lähteä ulos korjaamaan ulkokalusteita lukkojen taakse, täälläpäin kun on liikuskellut joku öisin keräilemässä tavaroita ihmisten pihoilta.
Kukkapenkeissä muutokset saavat usein aikaan samanlaisen ketjureaktion. Oma kuvitelma kokonaisuudesta on ollut väärä, ja uuden ruukun tai istutuksen lisääminen suorastaan pakottaa tekemään uusia siirtoja. Lopulta, ennakoitua paljon suuremman urakan jälkeen kaikki alkaa vaikuttaa riittävän hyvältä.
Tarinoita muutoskierteeseen joutumisesta riittäisi monelta alalta, esimerkiksi työpaikan vaihtamisesta, jopa ruuanlaitosta ja varsinkin vaatteiden hankinnasta. Kierteen käynnistävään muutokseen ei minun kohdallani tarvita mitään muuta kuin oma vaihtelunhaluni. Tekee vain mieli ilahduttaa itseään vaikkapa uudella takilla. Sitten kotona katsotaan asusteet, kengät, laukut, ja lähes poikkeuksetta vähintään yksi lisäreissu kauppaan tulee tarpeelliseksi.
Sitä ihmettelen, että en ole hakenut vaihtelun tuomaa virkistystä ihmissuhteissani. Nuoruusaikojen parhaat ystävät ovat edelleen parhaita ystäviäni. Puoliso, jonka kanssa toinen toisemme aikanaan valitsimme, on edelleen sama. Ehkä olen jossain syvällä sisimmässäni osannut ennakoida muutoskierteen syvyyden ja laajuuden tällä elämän alueella enkä ole lähtenyt markkinoita tarkastelemaan. No, saattaa olla, että olen tarkastellutkin. Mutta en ole ryhtynyt vaihtamaan. Eivätkä onneksi ole nuo minulle tärkeät ihmisetkään sitä tehneet.
Tuo tapettiasia jää kyllä vaivaamaan. Nythän ei voi enää sanoa, että sitten eläkkeellä.