Päivä voi olla hämmästyttävän onnistunut, vaikka sen viettäisi lähes kokonaan auton kyydissä tai ratissa. Näin totesin tänään, kun kilometrejä kertyi melkein 600. Ansio ja kiitos onnistumisesta kuuluu Radio Yle ykköselle, jota kuuntelimme puolet matkasta JTS:n kanssa. Viimeisen puolikkaan se viihdytti minua, kun ajoin yksin.
Matka Punkaharjulta alkoi nostalgisesti Muistojen bulevardilla, äänessä muiden muassa Roger Whittaker ja Tapio Rautavaara. Savonlinnan kohdalla bulevardilta siirryttiin uutisiin, joita tarjoiltiinkin sitten tasatunnein. Lopulta ne eivät tosin enää kuulostaneet kovin uusilta. Siinä ehti visaisimpaankin kalloon painua tieto, että Suomenlahdella on nyt nähty Venäjän laivaston ydinsukellusvene Dimitrij Donskoj, maailman suurin lajissaan. On mahtanut olla vaikuttava näky.
Roman Schatzin Maamme-kirjan huijarisyndroomaa käsittelevä ohjelma jäi kuulematta kaupassa käynnin takia. Aamupäivältä menetimme muun muassa lörtsyherkuttelun takia muutakin kiinnostavaa, mutta heti puolenpäivän jälkeinen tunti oli niin mielenkiintoinen, että parikin sopivaa kahvipaikkaa vilahti ohi ihan huomaamatta. Harri Alanteen toimittamassa ohjelmassa kerrottiin alkuperäiskansojen asuntolakoulujärjestelmästä. Tutkija Minna Rasmus kertoi yllättyneensä siitä, että Suomen saamelaisten keskuudessa esiintyi myös ryhmien välistä sortoa ja kiusaamista. Valtaväestö kohteli väärin, mutta myös ”omat” saattoivat olla säälimättömiä. Löytyyköhän maailmasta yhtään paikkaa, jossa kukaan ei kiusaa ketään?
Kahvitauon pidimme Pertunmaan Kuortissa. Matkaa jatkaessamme ylen ykkösellä oli menossa Klassista kahteen. Kahdelta alkoi Risto Nordellin toimittama Laulun paikka, joka sisälsi Toivo Kuulan kuorolauluja ja jonkin verran hänen henkilöhistoriaansa. Nordellin kertoessa Kuulan traagisesta kuolemasta saavuimme matkan puoliväliin, siis kotiin Mäntsälään.
Kiertelin puutarhan, ihastelin aukeavia liljankukintoja ja kastelin ruukkukukat. Tein itselleni eväät ja keitin kahvia, josta osan laitoin termospulloon ja pakkasin eväskassiin. JTS jäi siemailemaan kahvia ja minä starttasin taas matkaan, takaisin lomalaitumien suuntaan.
Yksinäinen matkani alkoi Faunin iltapäivällä, Schumania, Sibeliusta, Puccinia, Stravinskyä …ja jatkui uutisten jälkeen Kirjakerhon Aarresaari –sarjan ohjelmalla Erämaan kutsu. Siinä Laura Malmivaara kertoi elävästi lukukokemuksestaan Jack Londonin romaanin parissa. Kirja edustaa edesmenneen, erämaaelämään mieltyneen setäni mielikirjallisuutta. Taidanpa lukea sen vielä tänä kesänä, jos jostain käsiini saan.
Sitten olikin aika pysähtyä ja kaivaa eväät esille. Enpä muista, milloin söin viimeksi matkalla itse tekemiäni eväitä. Viime aikoina kahviloiden sämpylöitä ja pullia on tullut maisteltua sellaiseen tahtiin, että ajatus omista eväistä alkoi tuntua houkuttelevalta. Jos pitää syödä jotain, joka maistuu ihan siltä samalta joka kerran, olkoon se sitten ruisleipä runsaalla voilla ja juustolla. Voileipiä mutustellessani ja kahvia siemaillessani kuuntelin illan kuunnelman esittelyä, ja viikon luontoäänikin, pikkukuovi, ehti antaa ääninäytteensä.
Olin varannut jälkiruuaksi suklaata, mutta päätin säästää sen pahan päivän varalle. Makunautinnon korvasi kuulonautinto, kun Erja Manto luki Marcel Proustin teosta Kadonnutta aikaa etsimässä. Hieno teos, mainio lukija.
Hengellisen musiikin toivekonsertin ja iltahartautena luetun Belsassarin pitojen jälkeen alkoi kuunnelma Seuraava pilvi seuraava pilvi, jota en enää malttanut kuunnella kovin keskittyneesti. Maisemat alkoivat olla niin kovin tuttuja ja rakkaita. Pysähdyin pari kertaa ottamaan kuvia kukista ja pilvistä, jotka tänä kesänä ovat olleet erityisen näyttäviä.
Olin perillä hyvissä ajoin ja virkeänä. En pitkästynyt missään matkan vaiheessa ja kuuntelin samaa kanavaa koko ajan. Nyt olen kuunnellut myös Roman Schatzin ohjelman, joka lähetettiin myöhäisillan uusintana. Kesäradio, mukava matkakumppani.