Äitini oli siirtänyt ojanpientareelta rapun viereen mesiangervon juurakon ja hoiteli sitä yhtä suurella huolella kuin muitakin pihan kasveja. Hän kertoi, että oli usein lapsena suopellon reunaa juostessaan joutunut pysähtymään juuri tuon valkoista kukintoa kantavan kasvin kohdalle. Se oli kuiskaillut hänelle. Äiti ei juuri sisimmistä tunnoistaan kertonut, joten jäi kuulematta, mitä hän angervojen kanssa jutusteli.
Olen perinyt äidiltäni sisäisen korvan kasvien puheille, mutta en sitä tulppaa, joka estäisi niitä tulemasta ulos. Tänä päivänä kitkemis- ja kastelukierros tuotti taas monenlaista pälpätystä, arvokasta puhetta, saarnaa ja tuumailua.
Kallionauhus (Ligularia dentata): Olen sinulle tuttu jo lapsuuskotisi pihamaalta. Siellä sait kasvaa turvassa ja sinulle annettiin hyvät matkaeväät elämän teille. Kun katselet minua, muista kiitollisuudella niitä, jotka ovat sinut kasvattaneet.
Keijunmekko (Rhodochiton atrosanguineum): Nauti kauneudesta, myös omastasi. Anna helmojen heilua kesätuulessa. Katso minusta sopiva väri varpaankynsiin ja astele selkä suorana rannan kuumalla hiekalla, kuin Saaban kuningatar.
Pihakäenkaali (Oxalis fontana): Keijunmekolla on vain mekko, ei lainkaan päätä, joten sen järki ei juokse. Kuten olet joutunut huomaamaan, minulla ei ole tuota ongelmaa. Miten monta kertaa oletkaan luullut päässeesi minusta eroon, ja, kas kummaa, ilmestynkin näkökenttääsi täysin yllättäen täysin epätodennäköisessä paikassa. Miten nautinkaan tästä kisasta, jonka oveluudellani olen aina voittanut ja tulen aina voittamaan. Mitähän jos antaisit jo periksi ja lakkaisit lyömästä päätäsi seinään, ei kannata hukata ruutia jo hävittyyn taisteluun.
Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia): Minä olen vaatimaton ja tulen toimeen missä tahansa ja millaisten seuralaisten kanssa tahansa. Peittelen huolellisesti pihasi ankeat paikat enkä pyydä paljoa. Voisit joskus sanoa minullekin jonkin ystävällisen sanan.
Syreeni (Syringa vulgaris) Huumaannu kesästä. Anna sen tuoksujen vietellä sinut lentämään päiväperhosen lailla keveästi ja huolettomasti. Istahda usein auringon lämmön ja valon hyväiltäväksi. Älä ajattele syksyä, elä kesää nyt, kun se on.
Jasmike (Philadelphus lewisii) : Kun suret syreenin kukkien kuihtumista, vilkaise minun nuppujani. Pian ne aukeavat, ja kesä jatkuu.
Orvokki (Viola wittrockiana): Haluaisin vielä keikailla noilla kukinnoilla, jotka olet nyppimässä pois, mutta tiedän, että olet oikeassa. Eilisen kukat ovat eilisiä ja joutavat kompostiin. Siihenkin suostun, että jossain vaiheessa leikkaat minut sängelle, karsimaton elämä on elähtänyttä ja näyttää siltä.
Alppiruusu (Rhododendron catawbiense): Enimmäkseen elämä etenee värittömästi, siinä vain lammikon reunalla jökötellään ja ollaan olemassa. Mutta unelma kukkimisesta elää läpi kaikkien pyryjen ja pakkasten. Minun aikani tulee ennen pitkää, ja silloin lyönkin laudalta kaikki muut. Kannattaa vaalia unelmaa.
Omenapuu (Malus domestica): Mielelläänhän sitä vain kukkisi, mutta kun kukkii, pitää nähdä myös hedelmien kantamisen vaiva. Mitä enemmän hedelmiä, sitä alemmas on taivuttava, joskus melkein maahan asti. Siihenkin on suostuttava, että kaikki hedelmät eivät kelpaa ja menevät hukkaan.
Kataja (Juniperus communis): Katso minusta mallia, miten asettaa rajat oman itsen ympärille. En salli liiallista lähentelyä ja tarpeen vaatiessa osoitan sen kipeän piikikkäästi.
Hopeapaju (Salix alba): Jos haluat, että minä loistan pihallasi kaikkien ihailtavana tuuheassa, jalometallia hehkuvassa komeudessani, on sinun siedettävä sekin, että jätän korjattavaksesi järkyttävät roskamäärät. Kaikella on hintansa. Sitä paitsi en ole mikään paju, vaan salava.
Ruskolilja (Lilium bulbiferum): Minä vaalin perinteitä tällä pihalla. Meikäläinen on majaillut kukkapenkeissä ihmisiä ilahduttamassa iät ja ajat. Kaikki eivät minusta tykkää. Se ei minua haittaa, sillä saan ylen määrin rakkautta teiltä, jotka olette nähneet minut jo isoäitienne pihoilla.
Akileija (Aquilegia vulgaris): Lilja luulee olevansa ainoa historiatietoinen kasvi täällä. Siinä se erehtyy. Moni harmaapäinen vanhus on pikkulikkana poiminut meitä akileijoja kukkamaljakon kuningattariksi koiranputkien ja hiirenvirnojen joukkoon. Meitä on monenvärisiä, siis vähän joka makuun, ja löydämme aina paikkamme jostain. Me selviydymme aina, ja siksi kukkapenkkiuramme ulottuukin niin kauas menneisyyteen. Se tulee ulottumaan myös aikaan sinun jälkeesi. Kannattaa ajatella sitäkin joskus.
Mehitähti (Sempervivum marmoreum): Hankit minut pihallesi kymmenen vuotta sitten enkä ole kukkinut sinulle kertaakaan. Minkähän takia? Mietipä sitä. Laitoit ihan oikeaan paikkaan kasvamaan, paahteiseen ja vähäravinteiseen. Mutta sitten lakkasit katsomasta miten voin. Kyllähän minullekin on joskus annettava pieni tippa vettä. Olen kyllä kivikkokasvi, mutta olen myös minä. Kannattaa katsoa mikä juuri minulle sopii. Sitten saatan kukkiakin, niin kuin tuo jouluruusu, joka melkein kuoli kukkapenkissäsi. Kun älysit katsoa tarkemmin ja siirsit sen sopivampaan paikkaan, se alkoi heti kukkia. Ethän sinä ihmisiäkään kohtele sen mukaan mihin ryhmään he kuuluvat, vaan katsot millainen kukakin on. Vai katsotko?
Jouluruusu (Helleborus nigel): Minut sinulle antoi kummitätisi, tärkeä ihminen. Sinua ovat aina ympäröineet ihmiset, joilta olet saanut ammentaa viisautta ja rohkaisua. Kun minä nyt olen ryhtynyt kukkimaan, kukin kaikille heille ja aivan erityisesti kummitädillesi.
Lemmikki (Myosotis sylvatica): Minä tykkään sinusta, koska sinä tykkäät minusta ja annat minun kasvaa kaikkialla, jopa muiden kukkivien joukossa. Tiedän, olen lemmikkisi. Olen äitisi morsiuskimpun kukka.
Pioni (Paeonia lactiflora): Olen pihasi juhannusajan korein komistus, kokonainen pitkä penkki ja kolme pienempää. Mutta sinä et pidä minusta yhtä paljon kuin vaikkapa tuosta lemmikintirpakkeesta. En käsitä miksi. Olen päättänyt, että riittää, kun annat minulle sen mitä tarvitsen. Minä kukin ihan tykkäämättäkin ja saan kyllä ihailua ihan riittävästi muilta.
Komeamaksaruoho (Sedum telephium): Joka kesä teet saman virheen: lannoitat liikaa ja hoidat, kun pitäisi antaa minun vain olla rauhassa. Sitten saat katsoa, kun varteni eivät jaksa kannatella kukintoja ja roikun surkeiden tukikeppiesi varassa suuntaan jos toiseen. Anna nyt edes tänä kesänä kasvamisen rauha. Minä en tarvitse sinun hienoja lannoiterakeitasi ja jatkuvaa juottamista. Hoitaa pitää, mutta ei liikaa.
Tällä kertaa muut pihan asukkaat vaikenivat. Ei kaikkea kerralla. Omia repliikkejäni en tänne kirjoita. Niissä riittää naapurijakelu.