Joka-aamuiseen tapaan punnitsin itseni myös tänään. Ilokseni havaitsin, että se, mitä olen jo useamman viikon arvellut, näyttää pitävän paikkansa. Painoni ei ole noussut eikä laskenut. Alan jo uskoa, että olen lopulta taas löytänyt tasapainon syömisen ja kuluttamisen välillä. Koen myös kaikin puolin voivani hyvin.
Historia toistaa tässä itseään. Olen oikeastaan koko ikäni teinivuosista alkaen joutunut ajoittain kamppailemaan tämän asian kanssa. Paino alkoi nousta pituuskasvun pysähdyttyä, ja piti etsiä tasapainoa liikkumisen, herkuttelun ja arkisyömisen kesken. Välillä on kulunut vuosia ilman ongelmia, mutta iän karttuessa ja aineenvaihdunnan hidastuessa paino on aina jossakin vaiheessa alkanut nousta.
Olen saanut jo syntymässäni itäsuomalaisen, sydän- ja verisuonitauteihin altistavan geeniperimän. Kolesteroliarvoni eivät koskaan ole olleet ihanteelliset, ja kehitys niissä on ollut kielteinen. Olen ajatellut, että minun on tehtävä voitavani, että välttyisin keräämästä muita riskitekijöitä terveyttäni vaarantamaan. Onneksi minulla ei ole taipumusta korkeaan verenpaineeseen, ja toistaiseksi painokin on pysynyt kohtuullisena. Ei tosin ilman ponnisteluja.
Fyysinen kuntoni on noiden ponnistelujen takia pysynyt hyvänä. Siinä asiassa on päässyt syntymään myönteinen kierre. Olen liikkunut paljon voidakseni syödä hyvin. Samalla liikkumisesta on tullut elämäntapa, josta en enää halua luopua. Reipas meno ulkoilmassa sekä voimistelu ja venyttely sisätiloissa palkitsevat niin fyysisesti kuin henkisesti runsaammin, kuin paikallaan olo. Saan selviä vieroitusoireita, kuten ärtymystä ja fyysistä levottomuutta, jos en liiku päivittäin.
Ongelmana ei siis ole liikkuminen. Myös arkiruoan ravitsemustekijät ovat kunnossa. Olen aina pitänyt kokojyväleivistä ja -puuroista. Popsin mielelläni tuoreita juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Annoskokoa olen joutunut tarkistamaan jo vuosia sitten, ja se pysyy nykyisin yleensä kohtuullisena.
Ongelma, jonka takia olen joutunut tekemään ajoittaisia tarkistuksia ruokavalioon ja elämäntapoihin, on herkuttelu. Monipuolisen ja terveellisen arkiruuan lisäksi olen aina halunnut myös nauttia kaikenlaista makeaa ja rasvaista. Yleensä liikunnan lisääminen on mahdollistanut herkuttelun.
Viime talvena huomasin, että liikunnalla ei enää olekaan sitä tehoa, joka sillä aiemmin oli ollut. Painoa alkoi taas kertyä. Ajattelin, että kehitys on saatava pysähtymään, ja päädyin aloittamaan sokerittoman dieetin.
Sokerittomuus teki minut ärtyneeksi. Olin tottunut nauttimaan jotain todella energiapitoista ja makeaa herkkua töistä kotiin palattuani. Se oli melkein kuin pieni päivittäinen juhlahetki kahvikupin ja jäätelön, suklaan, pullan tai keksien kanssa. Nyt piti tyytyä ruisleipään tai sämpylöihin. Silti paino pysytteli huolestuttavan rajoilla.
Mieleeni tuli, että nuorena hoitelin painonnousut kuriin lopettamalla syömisen tietyn kellonajan jälkeen. Päätin sokerilakon lisäksi jättää iltapalan väliin. Näin iltaruuan ja aamupalan väliin tuli pitkä, noin 13 – 15 tunnin tauko. Aloitin kuurin toukokuussa. Se tehosi yllättävän nopeasti. Paino alkoi jopa tippua.
Tarkoitukseni ei ollut laihduttaa, joten saatoin jo heinäkuussa palauttaa päivittäiseen ruokavaliooni makean ja usein myös rasvaisen herkkuvälipalan. Nyt siis näyttää siltä, että tilanne on hallinnassa.
Makuaisti on voimallinen aisti. Se antaa välittömän nautinnon, ja sen takia päivittäinen ruokailu ei ole vain ravinnon saamisen kannalta välttämätön asia. Se on tärkeä osa elämän laatua. Ilman notkuvaa herkkupöytää ei yleensä juhlaa synny. Toisaalta juhlimisen kyky rapistuu vähitellen, jos pidättyvyys ja juhliminen eivät ole tasapainossa.
Saa nähdä, milloin taas seuraavan kerran olen pohtimassa mitä tehdä vaakalukemien kanssa. Nyt nautin tästä tilanteesta. Tänään taitaa olla jäätelöpäivä.