Meillä oli iloinen jälleennäkeminen saksan nettiaineiston kanssa. Sattuneista syistä en viime päivinä ole ehtinyt edes avata ohjelmaa, ja harjoittelu on jäänyt kokonaan. Nyt totesin saman, minkä opettajana usein huomasin, asiat kypsyvät tauon aikana. Mukavaa, että ne kypsyvät vielä tämänkin ikäisessä päässä.
Tauko on monessa muussakin asiassa hyväksi. On hyvä pitää taukoa esimerkiksi syömisten välillä, nälkä antaa ruualle kuin ruualle lisäarvoa. Oikeastaan ruokapöytään ei pitäisi ollenkaan istua, jos ei ole ehtinyt kasvatella nälän tunnetta.
Tiettyjen makunautintojen keskittäminen erityisiin sesonkiaikoihin lisää sekin niiden houkuttavuutta. Miten ihanalta maistuukaan joulusesongin ensimmäinen lanttulaatikko, tai mämmiannos lähes vuoden tauon jälkeen pääsiäisen alla. Parhaillaan eletään tämän vuoden ensimmäisten tuoreista mustikoista tehtyjen mustikkapiirakoiden aikaa. Se ensimmäinen suupala pitkän tauon jälkeen, siinä on makua, mutta myös paljon muuta.
Sesonkiherkkujen nauttiminen ajoittuu usein juhlien tai lomien aikoihin. Kun kesän ensimmäinen mansikkakakku kannetaan pöytään, on pöydän ympärillä yleensä useita toisilleen tärkeitä ihmisiä. Ehkä tuo hetki on yksi niistä harvoista hetkistä vuoden varrella, jolloin juuri tietyt ihmiset tapaavat toisensa.
Vuosien vieriessä jokainen ajallaan poistuu pöydästä palaamatta siihen enää koskaan, ja uusia tulee tilalle. Niinpä tuohonkin herkkuhetkeen voi sisältyä paljon enemmän kuin mansikan hiukan hapan makeus ja kerman pehmeys kielen päällä. Jos katan pöytään mansikkakakkua joka päivä, sen maku arkipäiväistyy, ja myös muu sen nauttimiseen ajan kanssa karttunut sisältö jää saamatta.
Tauoton raataminen ei tuota haluttua tulosta edes liikunnassa, vaan saattaa johtaa aivan päinvastaiseen tilanteeseen elimistön uupuessa. Liikuntatietäjien mukaan lihasten kasvaminen ja voimistuminen tapahtuu nimenomaan levossa, kun pidetään taukoa rankasta harjoittelusta.
Tyttären lapset ovat viettäneet mummolassa nyt useita päiviä ja pitäneet samalla lomaa vanhemmistaan. Tiedossa oli, että äiti tulee tänään iltapäivällä hakemaan heitä kotiin. Arvioidun saapumisajan lähestyessä lapset pistäytyivät vähän väliä ikkunassa kurkkimassa, josko tuttu auto jo kurvaisi pihaan. Lopulta tärppäsi. –Nyt se tuli! Lapset juoksivat ovesta ulos kuin vasikat laitumelle sitä maailman kauneinta sanaa toistellen: äiti, äiti, äiti.
Ihmisetkin, myös ne toisilleen kaikkein läheisimmät, tarvitsevat joskus lepotaukoa toisistaan ja välimatkaa nähdäkseen toinen toisensa arvon. Kyllä oli tämänpäiväisilläkin taukolaisilla lämpimiä viestejä toisilleen, ei meinannut halailusta ja pusuttelusta tulla loppua ollenkaan. Pitkin iltaa käytiin kisaa siitä, kuka sai olla äidin kainalossa ja kuinka kauan.
Pidän ihmisistä, ja sosiaalinen kanssakäyminen on yksi hyvinvointini perustekijöistä. Tarvitsen myös toisten ihmisten apua selvitellessäni mitä ajattelen joistakin asioista. Jossakin vaiheessa alkaa kuitenkin tuntua siltä, että pitää päästä selvittelemään asioita aivan yksin, ilman yhdenkään ulkopuolisen ajatuksen väliin tuloa. Niinpä minulla on ollut jo vuosikymmenten ajan tapana vetäytyä pari kertaa vuodessa muutamaksi päiväksi olemaan yksin, pitämään taukoa ihmissuhteista.
Kun sellainen aika koittaa, jätän myös kirjoittamisen muutamaksi päiväksi. Sen tauon aika ei ole vielä.