Aikaisemmin olen jo todennut, että tämä ei ole parisuhdeblogi. Nyt lisään vielä, että tämä ei myös ole hyvinvointiblogi. Jo ammattinikin puolesta olisin hyvin hanakka neuvomaan toisia ihan missä tahansa asiassa, vaikka nyt terveissä elämäntavoissa. Tässä kropassa asun kuitenkin vain minä, joten se mikä tuottaa minulle hyvää vointia ei välttämättä tuota sitä toiselle.
Oman hyvinvointini kriittisimmät kohdat sijaitsevat selässäni, ja selkään ja selkäkipuihin liittyvien ongelmien hoito ovat hyvin yksilöllisiä asioita. Kerron siis vain siitä, mitä olen oman kehoni osalta oppinut ja tällä kertaa erityisesti siitä, mikä jo ennestään tuttu asia vahvistui tänään.
Ehdin tänä aamuna vain syödä aamupalan ja pukeutua, kun kumartuessani sain erittäin kivuliaan krampin alaselkään. Alaselkä on fyysisesti heikoin kohtani. Nuoresta asti kaikki kumartumista vaativat työtehtävät sekä pitkä istuminen paikallaan esimerkiksi auton kyydissä ovat olleet kivuliaita ja vuosien mittaan aina vain hankalammilta tuntuvia asioita.
Olin aamulla hetken paikallani uskaltamatta liikkua millään tavalla. Oikaisin itseni sitten varovasti ja tein, edelleen hyvin varovasti venytyksiä suuntaan ja toiseen. Kipu tuntui koko ajan, mutta siedettävänä, ja niin jatkoin liikkumista ja venyttelyä.
Selkä oli koko aamupäivän epänormaalin tuntuinen, mutta liikkuminen onnistui normaalisti. Teimme JTS:n kanssa pari tuntia intensiivistä siivoustyötä, joka sisälsi paljon kurkottelua ja sivuttaisliikkeitä. Kurkottelu tuntui selässä hyvin mukavalta. Vähitellen huomasin kivun hellittävän, ja ristiselkä alkoi unohtua.
Iltapäivällä kävimme asioilla kävellen ja illaksi lähdimme vielä pienelle vaellukselle jokseenkin vaikeakulkuiseen maastoon. Kivuttuamme korkean mäen päälle istahdin jäkälämättäälle ja totesin, että selkä ei enää anna mitään oiretta. Olo tuntui mukavalta ja liikkuminen oli vaivatonta. Paluu patikkareissulta ja istuminen tässä koneen ääressä eivät palauttaneet kipua, joten alan uskoa, että pääsin tällä kertaa pelkällä säikähdyksellä.
Vanhastaan tiesin, että minun tapauksessani selkäkipu on lähes poikkeuksetta sellaista, että sen saa hallintaan liikkumalla sopivasti. Teen päivittäin tietyn, fysioterapeutilta saamani ohjeen mukaisen keskivartalon lihaksia vahvistavan liikesarjan ja olen lisännyt siihen parin minuutin lankutuksen. Sarja jäi eilen tekemättä ja liikkuminen oli muutenkin tavanomaista vähäisempää, ja luultavasti juuri sen takia aamu alkoi kehnosti.
Minun tapauksessani kipu ei siis tarkoita paikalleen jäämistä. Kivun kuunteleminenkin on pyrittävä tekemään siten, että se ei pääse hallitsemaan. Varovainen pitää olla, mutta samalla on liikuttava mahdollisimman paljon.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää, näinhän vanha sanonta meitä lohduttaa. Omalla kohdallani, ja tässä nimenomaisessa asiassa varsinkin, se pitää paikkansa. Jos alaselkä ei olisi oireillut niin paljon, olisin tuskin koskaan mennyt fysioterapeutin juttusille. Silloin asiantuntevat ohjeet ja erinomainen kunto-ohjelma olisivat jääneet saamatta ja olisin ehkä sekä pahastikin selkävaivainen että muutenkin vaivaisempi, kuin olen nyt ohjelmaa useita vuosia säännöllisesti toteutettuani.
Aamu ennusti kehnoa päivää. JTS:n kanssa todettiin, että tästä kehkeytyi yksi kesän parhaista päivistä. Varsinkin patikkaretki ja eväiden nauttiminen upealla näköalapaikalla olivat huippuhetkiä. Lauantain toivotutkin kuuntelimme matkaradiosta siellä jäkälämättäällä istuen.
Omaa kehoa pitää kuunnella. Tätä minun kehoani pitää välillä myös käskeä.