Heräsin aamulla varhain kirjoittamaan. Eilen illalla se ei ottanut onnistuakseen. Istuin koneen äärellä, mutta asiat vilistivät mielessäni niin villeinä ja jäsentymättöminä, että päädyin laskemaan sekavan pääni tyynylle ennenaikaisesti.
Muutaman tunnin uni sai aikaan sen, mitä varten meidän ihmisten kai on välttämätöntä nukkua. Kokemusmaailmani asettui järjestykseen, näin, mitä minulle oli tapahtunut. Ei se mitään erikoista ollut, mutta ottipa vain aikansa järjestellä ajatusten levällään olleet palaset paikoilleen.
Eilinen päivä jakautui kolmeen osaan. Aamupäivällä tapasin työelämän kiireisimmiltä vuosilta tutun rehtorikollegan, joka kirjoittaa juttuja paikallislehteen. Hän halusi haastatella minua. Paremman puutteessa, niin arvelen.
Miten vaivattomasti juttu luistikaan tutun ihmisen kanssa. Samalla sain taas kerran eläköitymisterapiaa, kun sain käydä läpi työurani asioita. Terapeuttisuus tuli erityisesti siitä, että juttukaverina oli alan ihminen, joka tuntee koulumaailman omakohtaisesti.
Kävimme myös ottamassa kuvia koululla, jolla tein rehtorin työtä 12 vuoden ajan. Tutuilla käytävillä vastaan tuli oppilaita, joista ketään en ollut nähnyt aikaisemmin, sillä edellisen kerran paikalla käydessäni kukaan heistä ei ollut vielä aloittanut peruskoulua. Sen sijaan kansliassa, ruokalassa, luokissa ja pihamaalla koulun aikuisten tutut kasvot seurasivat toisiaan. Ja mikä muistojen virta, jälleen kerran!
Iltapäivän muutamat tunnit järjestelin kirjahyllyä, johon olen koonnut enimmäkseen opintoihini liittyviä julkaisuja. Monenlaista ”juttukaveria” tuli siinäkin tavattua. Huomasin, että jotain on tapahtunut omassa ajatusmaailmassani, sillä osa julkaisuista päätyi kierrätykseen. Parikymmentä vuotta sitten ahmin niitä niin innokkaasti, että en olisi malttanut kädestäni laskea.
Illan ohjelmassa oli tapaaminen, jota olin aika paljon etukäteen jännittänyt. Kohtasin nyt ensimmäistä kertaa kasvokkain maahanmuuttajia, joiden kanssa tulisin olemaan tekemisissä säännöllisesti jatkossa. En jännittänyt niinkään näitä ihmisiä, vaan itseäni. Pidän järjestyksestä, aikatauluista ja kurinalaisuudesta enkä nyt ollut ollenkaan varma pystynkö elämään tilanteessa, joka ei välttämättä mene aivan kontrollissa ja hallitusti.
Tempauduin muiden mukana tapahtumien virtaan heti treffipaikaltamme alkaen, ja unohdin jännitykseni saman tien. Sain pieneen autooni neljä sydämellisesti minua tervehtinyttä naista, jotka kävivät vilkasta keskustelua koko matkan seurakunnan leirikeskukselle. Meillä oli ohjelmassa saunailta lammen rannalla.
Pääsin tekemään sitä, mitä olin jo ehtinyt ikävöidä. Melkein hävettää sanoa, mutta kyllä nautin siitä, kun sain hitaasti ja selkeästi artikuloiden esitellä asioita, siis opettaa. Sieni, kärpässieni, vaarallinen, hyvä, huono, lillukka, puolukka, kielonmarja, tuulee, tulee, kaunis, lampi, uimaan, sauna, vesipeto, kylmä, uimarengas. Kiersin neljän kouluikäisen tytön kanssa luontopolun lammen ympäri ja olin mukana heidän riemukkaalla uintireissullaan.
Eipä näkymä uimalaiturilla juuri suomalaisesta poikennut. Yksi tytöistä pulahti hetkeäkään empimättä hyiseen veteen ja pulikoi siellä lähes koko sen ajan, kun olimme rannalla. Toinen kävi henkeään haukkoen salamannopeasti kastautumassa, kolmas uitti kiljumisen säestyksellä varpaitaan muutaman kerran ja neljäs värjötteli pyyhkeen sisällä toisten touhuja ihmetellen.
En pidä ylisanoista. Eilisestä uskallan kuitenkin sanoa, että se oli onnellinen päivä. Ihmiset tekevät ihmisen onnelliseksi.