Motivaatio on käsite, johon liittyviä teorioita ja ajatuksia tuodaan tuon tuosta esille niin oppimiseen kuin johtamiseen liittyvässä keskustelussa. Miten lapsi tai aikuinen saadaan oppimaan tai tekemään työtä?
Väittelyä käydään varsinkin siitä onko keskeisempää motivoituminen sisältä vai ulkoa päin. Useimmiten molempia pidetään tärkeinä.
On olennaista pyrkiä herättämään yksilön mielenkiinto, ehkä jopa sisäinen palo ja intohimo johonkin asiaan. Silloin oppiminen ja tekeminen käyvät luonnostaan. Kun sisäinen motivaatio on voimakas, ei oppija tarvitse opetusta eikä työntekijä pomoa. Käskyt tai valvonta eivät ole välttämättömiä eikä osaamista ole tarpeen testata kokeilla tai muillakaan mittareilla.
Jos sisäistä motivaatiota ei ole, tai sitä ei saada heräämään, hoidetaan kannustaminen ja aktivointi ulkoisilla motivaattoreilla. Palkkiot ja rangaistukset, keppi ja porkkana, ja niihin liittyvät keinovalikoimat ovat kautta aikojen olleet osa sekä kouluopetusta että työnjohdollista toimintaa. Ope antaa tarran ja pomo lupaa lisää liksaa, ja työt sujuvat taas.
Itse pidän molempia tärkeinä. Oma koulunkäyntini oli innotonta, ja sisäinen motivaatio oli kyllä voimakas, mutta se kohdistui vain muutamaan opetussuunnitelmassa olleeseen asiaan. Sen takia, näin jälkeenpäin ajatellen, erityiseen arvoon nousevat ne opettajat, jotka osasivat parhaiten ulkoisen motivoinnin keinot. Ei auttanut muu, kuin tehdä työtä ja oppia sellaistakin, minkä oppimiseen ei siinä iässä ollut minkään tasoista inspiraatiota.
En kuitenkaan usko, että sen enempää koulussa kuin työpaikoillakaan kaikki tarpeellinen tulisi tehtyä, jos tekeminen olisi kiinni vain sisältä syntyvästä tai ulkopuolelta synnytetystä motivaatiosta. Ainakin omalla kohdallani tavat, tottumukset ja rutiinit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ne pitävät huolen siitä, että jotain tulee tehtyä, vaikka ei viitsisi tai olisi innostunut.
Jatkoin tänään loputtomalta tuntuvaa kirjahyllyjen siivousta. Sisäistä motivaatiota ei ollut millinkään vertaa eikä kotona ollut ketään kehottelemassa, käskemässä, keksillä houkuttelemassa tai muuta mukavaa lupaamassa. JTS ei painosta siivoamaan. Anoppikaan ei ole tulossa, ja vaikka olisikin, ei hän tällaisiin asioihin kiinnittäisi mitään huomiota. Hyllyt voisi ihan hyvin jättää järjestämättä. Ne sijaitsevatkin paikassa, jonka siivoamisen voisi sivuuttaa sulkemalla oven.
Tapa nyt kuitenkin on sellainen, että aamutoimien jälkeen ryhdytään tekemään jotain järkevää ja tarpeellista. Siinähän se ihan tottumuksen voimalla tuli taas yksi osa hyllyseinää käytyä läpi. Useampi kassillinen päätyi paperinkeräykseen tänäänkin.
Sama tottumuksen kantava voima pitää yllä monia muitakin asioita hampaiden harjaamisesta jumppaohjelman tekemiseen ja tuttujen ihmisten tervehtimisestä kuukausibudjetin laatimiseen.
Tavat ja tottumukset helpottavat arkea. Niiden mukaan eläminen ei rasita tunne-elämää, toimessa ja touhussa voi olla lähes ajattelematta.
Ihan robotiksi ei ehkä kannata ryhtyä minunkaan, vaikka piintyneitä tapoja ja rutinoitunutta toimintaa saattaisi olla melkein koneeksi asti. Onneksi näiden tavaksi tulleiden kuvioiden väliin jää runsaasti aikaa tehdä myös sitä, mitä sydän vaatii, sisäisen motivaation houkuttelemana.