Kaurapuuron syönnin 13 tapaa, jotka jokaisen pitäisi kokea
- Epäröivä ensimmäinen kerta, jolloin puolet valuu ruokalapulle
- Toinen kerta, kun maku on jo tuttu
- Puuron ahminta ääretöntä mielihyvää tuntien
- Sovintopuuro, kun riidan päätteeksi päätätte keittää puuroa
- Puuro on niin, niin ihanaa, että lähes rikot lautasen sitä popsiessasi
- Aamupuuro, jota syöt ja syöt ja syöt ja myöhästyt töistä
- Täysin yllättävä puurotarjoilu, josta et voi kieltäytyä
- Puuroa haarukalla ja veitsellä pöydän alla, uskomatonta, mutta ihanaa
- Maiskuttelet puurosi todella äänekkäästi, niin että naapurikin kuulee
- Viimeinen puuroannos puolison kanssa ennen eroa
- Puuroannos, joka syötetään sinulle ensimmäisestä viimeiseen lusikalliseen.
- Puuron syöntiä lempimusiikkisi soidessa taustalla
- Puuronautinto, jossa jokainen lusikallinen saa sinut huokaamaan ”naminami”
Kuten tarkkaavainen lukija varmasti arvaa, lista ei alun perin ollut aivan tuollainen eikä koskenut lainkaan puuron syöntiä. Satuin huomaamaan sen erään naisille suunnatun nettilehden mainossivulta. Ei jääne epäselväksi, mihin asiaan ohjeet siinä julkaisussa liitettiin.
Ohjeista ei toden totta ole tänä päivänä puutetta. Laihtumis- ja kunto-ohjeita näkee lähes päivittäin, samoin parisuhteen ja erotilanteen hoitamiseen, kodin trendikkääseen sisustukseen ja puutarhanhoitoon liittyviä listoja.
Todella suosittuja ovat seksiin ja seksisuhteissa onnistumiseen sekä lasten kasvattamiseen liittyvät ohjeet. Muokkasin tuon yllä olevan listan yhdestä tuollaisesta ohjeistosta, jota lukiessani pyörittelin päätäni epäuskoisena. Todella humoristista tekstiä, vaikka ei ollut sellaiseksi tarkoitettu. Entä, jos joku seksuaalisuuttaan etsivä nuori ihminen ottaa ohjeistuksen tosissaan – sehän on jopa traagista.
”Kyllä luonto tikanpojan puuhun vettää” sanoo vanha sananlasku. Vaikka se riisuu seksuaalisuudesta esille ehkä vähän liiankin epäromantisoidun version, osuu se kyllä naulan kantaan siinä, että seksi on luonnollista ja jokainen osaa sen. Luonnollista ja ikiaikaisesti ihmisen elämään kuulunutta on myös hoitaa ja kasvattaa lapsia. Nyt kaikki tämä luonnollisista luonnollisin on lastattu kaikenlaisilla suorituspaineilla.
Viime päivien uutisissa on ollut tietoja syntyvyyden voimakkaasta alentumisesta. Aletaan olla 1800-luvun nälkävuosien tasolla. Syitä on arvuuteltu monelta suunnalta. Pelkäävätkö nuoret taloutensa romahtavan, onko päivähoitojärjestelmä kehno, lapsilisät liian pienet?
Ehkä yksi epäröintiä aiheuttava asia ovat juuri nuo luonnottomat tasovaatimukset, joita sekä seksiin että sen ”tuotosten” hoitamiseen liitetään. Nuori ihminen ei enää uskalla lähteä opettelemaan seksuaalisuuttaan itseään ja toista kuuntelemalla puhumattakaan, että hän ottaisi vastaan lapsen, jonka kasvattaminen on ”asiantuntijoiden” mukaan täynnä epäonnistumisen mahdollisuuksia. Juuri mistään et enää saa kuulla, että rohkeasti vain, kyllä tämäkin asia opitaan yhdessä kumppanin ja lasten kanssa.
Niin paljon tämä maailmanmeno kaikkine ekspertteineen ja guruineen harmittaa, että taidan lähteä syömään lohtupuuron.