Meitä oli tänään kaksi isoäitiä remmissä, kun kylään saatiin pikkuserkku oman mummonsa kanssa. Mummohan on itäsuomalainen nimitys isoäidille. Se on mielestäni tavattoman reipas ja ihmisläheinen sana.
Kokemuspiirissäni olleilla ja edelleen olevilla mummoilla on sydän kultaa ja muuten he ovat silkkaa rautaa sisältä ja höyhentyynyn pehmeitä päältä. Mielelläni asetun samaan joukkoon heidän kanssaan ja pidän kehityshaasteenani tulla yhä enemmän heidän kaltaisekseen. Mikä saa kilvoittelemaan yhä parempaa mummoutta kohti? Monikin asia.
Mummoilla on mukavaa yhdessä. He eivät jauha turhanpäiväisyyksiä omista läskeistään, ripsipidennyksistään tai vaivaisenluuleikkauksistaan. Mummot tempaavat käsilaukusta kuvakokoelman ja puhuvat heistä, joita kuvat esittävät. Jokaisella mummolla maan päällä on maailman parhaat lapsenlapset, joten heistä riittää puhetta koko tapaamisen ajaksi. Itsensä voi siinä konttaamis-, hampaansaamis-, kävelemäänoppimis- ja ärränlausumissavutuksia ihmetellessä unohtaa ihan tyystin. Ei ole ollenkaan pahitteeksi laittaa itsensä hyllylle edes hetkeksi.
Mummot eivät piittaa kasvatusgurujen ohjeista. He tietävät, että maailmassa on loppujen lopuksi aika vähän tärkeitä asioita. Niitä ovat koti, lämpimät vaatteet, hyvä ruoka ja syvä uni. Lisäksi on hyvä oppia muutamia asioita, jotta pärjää elämässä.
Mummot kutovat sukkaa ja lapasta ja kietovat rakkaat kätöset ja pikkuiset varpaat iloisen lämpimiin raitoihin ja ruutuihin. Heidän liedellään räiskyvät letut, ja vierailijaa vastaan tulee jo ulko-ovella uunissa paistuvien sämpylöiden tai pullan tuoksu, kaapin uumenista löytyy aina jotain herkkua. Mummolan vuoteessa kuunnellaan iltaisin sadut ja lauletaan tutut laulut, ja mummo vartioi lasta unelan porteille saakka.
Kun mummon kanssa mennään kauppaan, pitää osata tervehtiä ja kiittää. Mummo on oppinut, että maailmaa kannattaa tehdä iloisemmaksi olemalla ystävällinen. Työpaikkojen pomotkin tykkäävät enemmän niistä, jotka käyttäytyvät kauniisti.
Mummo ei kuulustele kertotauluja, maanosia tai maailman meriä, mitä nyt opettajamummot joskus, vaan opettavat laittamaan ruokaa, ripustamaan pyykkiä kuivumaan ja leipomaan kakkuja. Mummon kanssa katetaan pöytä kauniiksi serveteillä ja kynttilöillä ja kerätään kukkakimppu pöytää koristamaan. Marjaankin mummo vie lapsenlapsensa, sillä metsässä on mukavaa ja marjat ovat terveellisiä.
Pikkuasiat eivät mummoja hetkauta. Heiltä ei mene maine eikä se mene lapsenlapselta itseltään, jos hän pissaa housuunsa tai kaataa maitolasin ruokaillessa.
Eipä silti, eivät mummot maailmanpolitiikkaankaan viitsi sotkeutua. Öykkäröikööt trumpit ja putinit miten tahtovat, kunhan eivät tule mummoa ja hänen maailmaansa uhkaamaan. Se mummon maailma on siinä hänen kätensä ulottuvilla. Siitä ja sen turvallisuudesta hän pitää hyvän huolen.
Tänään me mummot katselimme rannalla ihastellen, kun lapset sukeltelivat tämän kesän lämpiämättömässä vedessä ja hankkivat itselleen ne perinteiset siniset huulet ja kalisevat hampaat. Sitten me kuivailimme heidän tutisevia jäseniään, huuhdoimme jaloista hiekat ja puimme kengät jalkaan. Sisällä tarjoilimme lettuja hillon ja kermavaahdon kera. Meistä oli niin upeaa, kun yksi söi vain yhden letun ja yhtä upeaa, kun toinen veti kolme runsaan hillon ja kermavaahdon kera.
Kyllä meistä vielä kehittyy tosimummoja ennen pitkää. Itselleni antaisin väliarviointina yleisarvosanan kahdeksan. Haastetta riittää sukka- ja lapasosastolla. Lettu- ja sämpyläpuolelta tulee jo kiitettävä ja muut jäävät siihen välille. Kasin mummo, ihan hyvä tässä vaiheessa.