– Mummo, ooksä taas kirjottamassa siinä pöydän ääressä, kun me käydään nukkumaan?
-No en välttämättä siinä, jos se häiritsee.
-Ei kun musta olis kiva, että sä olisit siinä.
Kirjoitin eilisen blogitekstini huoneessa, jossa kolme kyläilemässä olevaa lastenlastani nukkuivat. Kun aloitin kirjoittamisen, he asettuivat levolle ja nukahtivat yksi toisensa perään tekstin edetessä. Kun teksti oli valmis, olivat kaikki lopulta unessa, samoin toiset kolme viereisen huoneen nukkujaa. Myöhäiseksi meni kaikilta, koti-ikävä vaivaa heitä niin kuin vaivasi minuakin aina lapsena, ja unta pitää odotella.
Myöhäinen nukahtaminen ei tuntunut aamulla missään. Supatusta ja kaverin herättelyä alkoi kuulua sangen varhain, ja ennen seitsemää oli koko kuuden joukko jo valmiina päivän seikkailuihin. Lapsilta ei energiaa puutu ja serkkujen tavatessa toisensa se tuntuu vielä tuplaantuvan.
Päivä sujui sellaisessa menemisen tuiskeessa, että en ehtinyt oikeastaan hetkeäkään hengähtää. Ohjelmamme oli yhtä vaihteleva kuin tihkusateesta pilvipoudan, ukkosen ja raekuuron kautta polttavaan auringonpaisteeseen ja iltatuulen viileyteen poukkoillut sää.
Ehdimme käydä leikkikentällä, pelata lauta-ja koota palapelejä, piirrellä, askarrella, pelata sulkapalloa, touhuta hiekkalaatikolla, harjoitella tarkkuusheittoa ja syödäkin muutaman kerran. Pojat uhkasivat tuhota mummon näkkärivaraston iltapalalla ja hämmästyttävät määrät he toden totta jaksoivat rouskutella. Näkkärimieltymyksen tietäen olin varannut kaappiin kaksi pakettia varalle, joten uhkaus jäi tällä kertaa toteuttamatta.
Koululaiset vetäytyivät sopivissa väleissä lukemaan itsekseen, kun pienempien touhut alkoivat kyllästyttää. Timo Parvelan Ella ihastuttaa heitä, ja mummoa ihastuttaa se, että he ovat innostuneita lukemaan.
Jäin sitten iltatouhujen jälkeen tähän koneeni ääreen naputtelemaan, kuten lapsista yksi erityisesti toivoi. Sekä tässä huoneessa että käytävän toisella puolella hengitellään jo rauhallisesti. Uni tuli pienimmälle lähes sillä sekunnilla, kun hän laski päänsä tyynyyn, edes isin ja äidin kanssa ei ehtinyt kuulumisia vaihtaa.
Isommat kertoivat vanhemmilleen puhelimessa päivän tapahtumista ja toivottelivat pitkän kaavan mukaan iltatoivotukset ja rakkaudenvakuutukset. Heiltäkin jäi vuoteessa pyöriminen tällä kertaa väliin, ja iltatarinaksi riitti pieni kertomus vanhasta lukukirjasta.
Elokuisessa illassa on oikea illan tuntu . Laitoin ikkunan taakse puutarhapöydälle kaksi kynttilälyhtyä. Ne valaisevat pehmeästi takanaan olevien krysanteemien kukkia. Pihan kuuset piirtyvät tummina vaaleampaa taivasta vasten. ”Hiljaa, hiljaa, ilta on, taivas tummeneepi, luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi. Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää, …”