Kun jossain vaiheessa alkaa tuntua siltä, että ”Sujuva arki on parasta” on ehkä jossain määrin liioitteleva lause ja lisäksi ”arjen pienet ihmeet” eivät jaksa nostaa mielialaa ekstaasiin, eikä niitä edes tahdo huomata, on aika lähteä reissuun. Reissu 60 kilometrin päähän pääkaupungin hulinaan tai lähemmäs idylliseen Porvooseen saattaa riittää mainiosti. Vähän vaaterekkien välissä kiertelyä, laukkujen katselemista ja kenkien sovittamista, lounastaminen kaikessa rauhassa ja kahvi kera kermaleivoksen tai jäätelöannoksen, siinä ihminen irtoaa arjesta ilman suuria järjestelyjä. Joskus vähän pitempi loikka on tarpeen, jotta myös arki irtoaisi ihmisestä.
Teimme JTS:n kanssa juuri keskipitkän loikan arjenkarkoitusmielessä. JTS asuu kanssani saman katon alla, ja hän on oppinut lähes 39 yhteisenä vuotenamme, että minun kanssani ei pärjää, jos ei välillä siirrytä tämän tutun katon alta jonkin muun katon alle tai mieluiten ihan peräti taivasalle. Tällä kertaa lensimme Helsinki-Vantaalta 50 minuuttia etelään ja laskeuduimme hienoisen vaappumisen jälkeen Ülenurmen piskuiselle lentokentälle Tarton kupeeseen. Taksikuski muistaa aina sanoa ”Welcome to Ülenurme international airport”.
Tartto on yksi vakiokohteistamme, varsinkin yliopiston kasvitieteellinen puutarha vetää puoleensa vuodesta toiseen. Tällä kertaa päätimme harjoitella eläkeläisbudjetilla matkustamista. Aloitimme kulkuvälineiden suunnittelusta toukokuun alussa. Tulimme siihen tulokseen, että lentäminen Norralla 100 euron hintaan on hyvinkin kohtuullinen hinta nopeasti sujuvasta matkasta.
Majoitusta etsimme aiemmista vuosista poiketen hostellitasoisista paikoista. Löysimme sopivalta tuntuvan vaihtoehdon edulliseen 200 euron hintaan neljältä yöltä, henkilökohtaista kulua siis 25 euroa yötä kohti. Perillä ilmeni, että majapaikka oli siisti, tilava ja kaikin puolin tarpeitamme vastaava. Nuorekkuutta tavoitellen voi todeta, että ei huono ja meni putkeen ja kolahtikin. En todellakaan kaivannut Jamesia kääntämään peiton kulmaa valmiiksi nukkumaan käymistä varten tai asettelemaan suklaamakeisia tyynyn päälle.
Majoitukseen ei kuulunut aamiaista, mutta majapaikkamme oli varustettu jääkaapilla ja liedellä sekä käyttöastioilla, joten aamiaisen valmistaminen paikallisista raaka-aineista sujui helposti. Vaihtoehto oli hyvä senkin takia, että yleensä hotelliaamiaiset ovat meidän molempien makuun turhan monipuolisia pekoneineen, hilloineen ja makeine leivonnaisineen. Lounaan söimme päivittäin siellä missä satuimme lounasaikaan olemaan. Hintaa sille juomineen kertyi kalleimmillaankin alle kymmenen euroa. Leivoskahvit nautimme päivittäin kolmella, korkeintaan neljällä eurolla.
Tällä kertaa matkustimme kahtena päivänä muualle Viroon. Edestakainen matka bussilla Pöltsamaalle maksoi kahdeksan euroa ja Valgaan vajaan kympin. Matkustaminen vihreän kulttuurimaiseman halki oli elämys sinänsä. Valgasta palasimme junalla, joka pysähtyi vähän väliä maaseutuasemilla. Virossa ymmärretään, että myös haja-asutusalueiden ihmisiä on palveltava.
Kaikki käyntikohteemme eri paikoissa olivat maksuttomia lukuun ottamatta upouutta kansallismuseota, johon ostimme kahdeksan euron eläkeläisliput. Näyttely oli hintansa väärti ehdottomasti. Kaikkea ei voi rahassa mitata. Matkaa majapaikastamme museolle oli nelisen kilometriä. Kävelimme sen kesäisessä auringonpaisteessa varjoisia puistoteitä pitkin.
Patikoiden liikuimme muissakin kohteissamme, kilometrejä kertyi päivittäin toista kymmentä. Tartto on vihreä, laajojen puistoalueiden kaupunki, ja miellyttäviä väyliä on helppo löytää. JTS haluaa yleensä liikkua vähän ja hitaasti, minä taas paljon ja hikisesti. Sopusointu säilyi, sillä JTS on alkanut nauttia pitkistä kävelyistä ja minä olen oppinut etenemään hitaasti. Välillä saatan jopa kävellä, kuten JTS, arvokkaasti, mutta usein hän saa katsella laukka-askeleita, takaperin kävelyä tai pyörähtelyä, kun kiusaus niihin käy ylivoimaiseksi.
Yhteen laskettuna koko matka lentoparkkimaksuineen, lentolippuineen, majoituksineen ja aterioineen sekä maassa tehtyine matkoineen ja pääsylippuineen maksoi 340 euroa henkilöä kohden. Tuohon summaan sisältyy siis aivan kaikki muu, paitsi tuliaisostokset. Kun tuloksena oli onnistunut irtiotto arjesta ja monta uutta elämystä, voisin todeta, että kyllä kannatti.
Lopuksi on sanottava, että tällainen kulujen laskeminen ei yleensä kuulu tapoihini. Kotona pihistellään, että reissussa voi tehdä sitä, mitä haluaa. Mukava on huomata, että saatoimme tehdä juuri sitä, mitä halusimme, ja budjetti pysyi hyvin maltillisena.