Jos asiat ovat sekaisin, voi aakkostamalla ja numeroimalla saada kaiken näyttämään siistiltä ja järjestäytyneeltä. Kun laitan kaiken aakkosjärjestykseen, on kuin heilauttaisin taikasauvaa ja kaikki päässä vellova sekamelska jähmettyy paikalleen ja näyttää lähes tilastokeskuksen julkaisulta. Nyt on järjestys totisesti tarpeen, kun mielessä myllertävät lähes taukoamatta päättäväisyyden ja epäröinnin, helpotuksen ja ahdistuksen, toivon ja epätoivon, tulevaisuususkon ja -pelon ajatukset. Mitä merkitsee työuran jättäminen ja eläkkeelle siirtyminen?
Aamut. Ne muuttuvat kiireettömiksi. Tällä hetkellä kirmaan viideltä keittiöön teetä laatimaan ja alan selata yön uutisia. Jatkossa hyppään pystyyn varmaan kolmelta, jotta saan sen kiireettömän aamun.
Bikinit. Bikinit jätetään kaappiin ja korvataan peittävällä kokouimapuvulla, kun mennään uimaan. Tuntuu siltä, että eläkeläisyys lisää muhkuroita ja makkaroita räjähdysmäisesti.
Celcius. Nyt voin jäädä katon alle kovalla sateella ja kipakalla pakkasella. Jos maltan.
D-vitamiini. Ehkä siinä on koko kipeän ikääntymiskysymyksen varsinainen ratkaisu. D ja muut vitamiinit. Apteekkiin pillerin ostoon mitä pikimmin.
Eipäs –juupas. Lopultakin aikaa jahkailla vaatekaapilla, kun on johonkin lähdössä. Voi aloittaa jo aamusta ja sovittaa koko vaatekaapin sisällön vaikka useampaan kertaan.
Fit. Muotoileva alusasu vartalolle ja tumma suklaa aivoille.
Grammat. Kilogrammoista puhumattakaan! Missä vaiheessa en mahdu enää ovista ja jään vangiksi kotiini, kun on niin paljon aikaa herkutella?
Haasteet. Olen aina hinkunut haasteita. Nyt on haastettava itsensä olemaan eläkeläinen.
Ilo. Act as if auttanee tässäkin.
J:llä alkava henkilö saman katon alla. Onneksi minulle, mutta onko onneksi hänelle, kun olen nyt kokopäiväinen muistuttaja kaikesta korjaamista ja suorittamista vaativasta? Ehkä minun on varjeltava häntä itseltäni. Ehkä alan matkustella yksin.
Kukat. Ne eivät onneksi boikotoi hoitajaansa iän perusteella.
Luonto. Se on pakopaikka ahdistuneelle työläiselle ja ahdistuneelle eläkeläiselle.
Muisti. Nyt jo menee aikaa tavaroiden etsimiseen. Ennen omille unohduksille naureskeli, nyt ei kovin paljon naurata enää.
Nuoruus. En haikaile nuoruuden perään, mutta vanhakaan en haluaisi olla.
Opettaja. Valitettavasti taidan jatkaa ammattiani eläkkeelläkin.
Perjantai-illan fiilis. Millä sen saa, kun on viikon vapaalla?
Qua cumque – miten tahansa, kunhan vain saan olla hyödyksi jollekin ja jossakin.
Runot. Olin nuorena runotyttö. Runomummo kuulostaa oikein kivalta sekin.
Seksi. Viittaan sananlaskuun puheesta ja puutteesta.
Traktori. Lastenlasten kanssa puuhatessa joskus tulee tunne, että Ferrarista on tullut traktori. Mutta ei se mitään, kunhan on Zetor.
Ulla. Kuka on Ulla? Yhdellekään itsetuntemuskurssille en enää mene, vaikka aikaa olisi sata vuotta.
Viat. Onhan noita ja saattavat lisääntyäkin, mutta eivät ne minua mitättömäksi tee.
X. Tuntematon. Tulevaisuus on aina tuntematon. Miten se nyt tuntuukin niin perin tuntemattomalta?
Yksin. Schopenhauer sanoo, että nelikymppisenä ihmisestä tulee niin itseriittoinen, että hän ei enää tarvitse muita ihmisiä. On aina vain helpompaa vetäytyä olemaan yksin. Sitä vastaan on kamppailtava.
Z-juna vie Helsinkiin ja Lahteen, eläkeläishinnalla – ja eläkeläislipulla teatteriin. Tässä kohtaa ainakin toinen suupieli kohoaa hiukan.
Å. Svenska eller något annat. Opiskella pitää jotain.
Äiti. Kyllä! Olen edelleen omien lasteni äiti, äitiydestä ei jäädä eläkkeelle.
Öisin. Voin lakata harmittelemasta yövalvomista ja valvoa vain kaikessa rauhassa tai rauhattomuudessa. Aamulla voi nukkua, kun muut menevät töihin. Tässä kohtaa lähes virnistän.